Varjoa, valoa, voimaa -valokuvanäyttely - Satu Mäkinen

02.11.2022 - 30.11.2022 | Lapinlahden käytävägalleria, Lapinalahden Lähde, Lapinlahdenpolku 8, 00180 Helsinki

Valokuvanäyttely

Aloin syksyllä 2021 tekemään valokuvanäyttelyä työnimellä ”Kuinka selvisin korona-ajasta ” yhteistyössä Niemikotisäätiön kanssa.  Halusin dokumentoida, millaisia voimavaroja ja selviytymiskeinoja mielenterveyskuntoutujilla oli ollut.  Media oli nostanut esiin monia pandemiasta kärsineitä ryhmiä, mutta mielestäni kuntoutujat jäivät näkymättömiksi. Moni vakavasti psyykkisesti sairas elää vuosia, jopa vuosikymmeniä hyvin ohuen tuen varassa.  Mitä tapahtuu, kun tämä tuki; esimerkiksi päivätoiminta menee kiinni eikä tulevasta ole tietoa.  Miten pärjäävät ihmiset, joilla on jo valmiiksi vaikeaa, vähän sosiaalisia kontakteja sekä vakavan sairauden tuomia haasteita?

 

Olin itse sairastanut jo vuosia vaikea asteista pakko-oireista häiriötä, kun pandemia alkoi. Yksi keskeinen oireeni oli ollut tartunnan pelko. Korona aika romahdutti oman toimintakykyni. Pahimmillaan en pystynyt käymään kaupassa ja pelkäsin saavani tartunnan rappukäytävän ilmasta tai koneellisen ilmastoinnin kautta.

 

Näyttelyn tekemisen aloitin hakemalla mukaan osallistujia. Yli puolet osallistujista on Niemikotisäätiön Haagan toimintatalon päivätoiminnan kävijöitä. He ovat kaikki käyneet päivätoiminnassa säännöllisesti vähintään 10 vuotta. Osallistujien löydyttyä tutustuin jokaiseen keskustellen vapaamuotoisesti. Myöhemmin keväällä kuvasin keskustelujen pohjalta esiin nousseita voimavaroja ja selviytymiskeinoja.  Kuvaukset toteutuivat aikavälillä huhtikuu-syyskuu 2022 Helsingissä.

 

Valokuvaus prosessissa tärkeintä oli kohtaaminen. Parasta koko näyttelyn teossa olivat ihmiset. Kohtasimme tasavertaisina. Yritin kuunnella herkällä korvalla jokaisen osallistujan kokemuksia ja myös teksteissä, jotka ovat esillä kuvien yhteydessä, mahdollisuuksien mukaan antaa osallistujan kertoa omin sanoin, miten on ajan kokenut.

 

Osallistujista kukaan ei tiedä ennen näyttelyn esille tuloa, että he ovat puolestaan olleet minulle lähes ainoita henkilöitä, jotka ovat työntekijöiden lisäksi kohdanneet minut kasvotusten.

 

Monet kuvattavista pääsivät kesällä 2022 pitkästä aikaa palaamaan mm Niemikotisäätiön kesäleireille. Itse en koe selvinneeni korona-ajasta.  Näyttelyn avajaisiin tulee läheisiäni, joita en ole uskaltanut tavata 3 vuoteen sisätiloissa, tai halata.  Edelliseen lauseeseen sisältyy suunnaton määrä inhimillistä kärsimystä.

 

Kaikki kuntoutujat eivät ole pystyneet palaamaan toimintoihin pitkien sulkujen jälkeen.  Tästä ryhmästä myöskään kukaan ei osallistunut näyttelyn tekoon.

Julkaistu: 14.10.2022